Haluatko lisätietoa?
Ota yhteyttä.

Eloisa-asukkaat
huipputyytyväisiä

13.4.2015

Pohjola Rakennus kehittää Eloisa-konseptia jatkuvasti mm. asukaspalautteiden avulla. Vuoden 2014 lopussa teetimme kaikille Eloisa-asukkaille asukaskyselyn, jonka tarkoitus oli saada tietoa siitä miten Eloisa-koteja voitaisiin kehittää ja kuinka tyytyväisiä asukkaat ovat kotiinsa sekä sen tarjoamiin palveluihin. Kyselyn tulokset olivat todella positiivisia.

Tässä muutamia poimintoja:

  • Asukastyytyväisyys on todella korkealla. 94 % vastanneista suosittelisi Eloisa-asuntoa tuttavilleen. Yhtä moni kertoi asunnon vastanneen odotuksia vähintään melko hyvin.
  • Mukavaa oli havaita, että yhteisöllisyyttä pidetään todella arvossa: peräti 95 % vastanneista osallistuu talon asukkaiden yhteisiin tapahtumiin. Yli neljä viidestä myös käytti talon kerhohuonetta vähintään silloin tällöin.
  • Asuntojen sauna on ahkerassa käytössä: yli puolet asukkaista saunoo säännöllisesti, kaikkiaan 85 % ainakin silloin tällöin.
  • Säännöllisiä netin käyttäjiä on neljä kymmenestä; suunnilleen yhtä monella ei toisaalta ollut nettiyhteyttä lainkaan.
  • Kahdella kolmesta vastaajasta oli henkilöauto käytössään. Autoilevista 64 % säilyttäisi autoaan mieluimmin katoksen alla; kolmannekselle riittää avoin parkkipaikka. Jatkossa onkin harkittava autokatospaikkojen määrän lisäämistä.

Terveisin
Henna Korpiluoto
Hankekehityspäällikkö
Pohjolan Rakennus Oy

Henna Korpiluoto

Hiihtäjälegenda
Juha Mieto
nauttii nyt eläkepäivistään

27.2.2015

Marraskuinen aamu on vielä hämärä, kun soitan Juha Miedolle sovitun puhelinhaastattelun merkeissä. ”Kuule oisko mahrollista, että soittaasit puolen tunnin päästä uurestaan. Olin tuossa asioilla ja ny kotio menossa”.

Kurikassa on herätty aikaisin. Puoli tuntia myöhemmin ”Mietaa” vastaa kotoaan. ”Herään yleensä ennen kuutta. Jotkut nauttii koisia ja pyöritellä, mutta itte en osaa jäädä lojumaha, kun oon herännyt. Ne on aamurutiinit, mitkä on tärkeitä!”.

Juha Mieto eli Mietaan Jussi on koko Suomen tuntema hiihtäjäsankari ja entinen kansanedustaja. Hän vietti vuosikaudet urheilijan kurinalaista elämää itse itseään valmentaen, kunnes siirtyi 80-luvun puolivälissä ”freelanceriksi”, kuten hän itse sanoo.

Freelancerina hän on ollut muun muassa erinäisissä pr-tehtävissä, seuratoiminnassa ja tv-ohjelmissa. Keskustan kansanedustajana hän toimi vuodet 2007 – 2011 ja vaikuttaa tänä päivänäkin Kurikan kunnallispolitiikassa.

Mutta takaisin niihin rutiineihin. Ovatko rutiinit tarttuneet jo kotikasvatuksesta?

- Kun oltiin nuoria aktiiveja, paikallinen lääkäri sanoi meille, että sellainen talo pysyy pystyssä aina, missä mennään aikaisin nukkumaan ja noustaan aikaisin ylös. Sama lääkäri sanoi, että kun syö aamulla puuroa, niin se tekee vattaan sellaisen limakerroksen, mikä suojaa ja pitää terveenä. Nämä ovatkin yhä minun rutiineja: herään aikaisin ja syön puuron aamiaiseksi.

Juha Mieto

Kurikkaa ei vaihdeta

Juha Mieto asuu Kurikassa Pitkämön kylässä yhdessä 26-vuotiaan poikansa Juha-Petterin kanssa. Matkaa keskustaan on ”juuri sopivasti”, 4,5 kilometriä. Lähin naapuri on puolen kilometrin päässä ja tontin rajalla virtaa joki. Sielu lepää tutussa maisemassa.

- Me olemme täällä kuin herran kukkarossa. Takkahuoneessa on iso ikkuna, kelohonkaa ja lapin kivistä tehty takka. Olen sellainen kaamosajan ihminen, tykkään tunnelmoida, Mieto kuvailee asuinympäristöään.

Pitkämö – kuten Juhan kotikylän nimi kuuluu – oli Juhan äidin tyttönimi; isä oli puolestaan Mieto – ja myös Miedon kylä löytyy seudulta. Paikalliset sanovat kylää ”Mietaan kyläksi”, ja niinpä ”Mietaa” tarttui jo varhain kouluvuosina Juhan lempinimeksi.

Juuret Kurikassa ovat syvässä eikä Mieto ole koskaan muualla asunutkaan. Houkuteltu kyllä on.

- Kyllähän minua yritettiin hiihtoaikoina saada Ruotsiinkin ja eri seuroihin, mutta minulla on ollut periaatteeni: Olen aina edustanut kurikkalaista urheiluseuraa ja ollut vain yhden naisen kanssa naimisissa. Olisi se ollut orpoa edustaa jotain ruotsalaista seuraa. Etenkin urheilu-uran päätyttyä tuntui arvokkaalta, että oli kotipaikan tuki, kun oli ikänsä seutua edustanut.

Kurikasta puhuttaessa Mieto siirtyy luontevasti politiikkaan.

- Kurikka oli aikanaan Suomen toiseksi rikkain kunta. Hyvin menöö vieläkin, mutta kun Jalasjärvi ja Jurva liitetään kylkeen, niin meitä on kohta jo 22 000 jakamassa hyvinvointia. Saa nähdä mihin tämä tilanne muljahtaa, ei saisi käyttää lama-sanaa, mutta kyllä vienti pitäisi saada vetämään. Hyvinvointivaltion kivijalka murtuu, jos keskenään pyöritellään lihapullia ja myydään niitä toisillemme.

Urheilu-uran päättyminen

Mieto puhuisi mielellään myös urheilu-uraansa päättäville urheilijoille. Uran loppuminen on monelle vaikea paikka. Millainen päätös oman urheilu-uran päättäminen oli?

- Se oli maailman helpoin päätös! Minua ihmetyttää, kuinka paljon entisiä huippuja on lähtenyt oman käden kautta tai huonoille teille, tullut sellainen negatiivinen elämänmuutos. Meitä olisi monta entistä huippua, joilla olisi tässä kohtaa annettavaa. Voisimme mennä esimerkiksi urheiluleireille puhumaan, Mieto ehdottaa.

Vain toinen huippu-urheilija voi ymmärtää toista, hän uskoo.

- Jotkut sanovat, että pitäisi olla joku psykologi puhumassa uraansa päättäville, mutta en usko, että huippu-urheilijan mielenlaatuun pääsee sisälle, jos ei ole itse urheillut. Itse ajattelen niin, että kun alkaa tulosten valossa uran ehtoopäivät koittaa, pitäisi valmistautua ottamaan pehmeä lasku ja ajatella, että mukavat muistot jäävät.

Uusi rooli isyydestä

Miedon oman urheilu-uran päätyttyä uusi rooli löytyi myös isyydestä: Mieto sai pojan neljä kuukautta ennen uran päätöstä. Vuonna 1996, pojan ollessa vasta 8-vuotias, Mieto jäi leskeksi ja yksinhuoltajaksi.

- Olihan se hirvittävä elämänmuutos ja pojallekin kova kohtalo jäädä ilman äitiä. Minun piti ottaa vastuu. Vaikka koimme kovan kohtalon, ei se minua murentanut. Ajattelin, että tämä on nyt meidän kohtalomme.

Pojalleen Mieto on yrittänyt opettaa hyvää työasennetta ja sinnikkyyttä. Kyse on perinnöstä, jonka Mieto haluaa siirtää eteenpäin omasta lapsuudenperheestään. Maatalon poikana hän oppi varhain työteliään asenteen: kaikki vapaa-aika meni isän kanssa metsätöissä.

Toinen keskeinen arvo on läsnäolo.

- Vanhempien vastuulla on näyttää lapsilleen mallia. Lastenkasvatus on lopulta lyhyt aika, mutta tärkeä elämän edellytysten kannalta. Eduskunnassakin puhuin monesti siitä, että tämän päivän nuoret menevät hakoteille, jos ei kodeissa pidetä huolta ja olla läsnä. Ei meidän ole pojan kanssa näitä tarvinnut niinkään puhua, mutta esimerkkiäni seuraten hän on oppinut pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Asiat kunnossa eläkepäiviä varten

Yhdeksän päivän päästä haastattelustamme Mieto on siirtymässä eläkkeelle. Miltä ajatus tuntuu?

- Onneksi voi jäädä eläkkeelle hyvillä mielin, kun on ollut 50 vuotta työelämässä ja hoitanut niin, etteivät asiat ole rempallaan. Esimerkiksi raha-asiat olen hoitanut aina niin, että jää vähän varastoonkin.

Ikääntymiseen Mieto suhtautuu lähinnä uteliaasti. Kunto on pysynyt hyvänä metsähommissa, sauvakävelyssä ja hiihdellessä. Urheilu-uralla hankittu kivijalka ei murru, ja kun on muutenkin aktiivista sorttia, pysyy mielikin virkeänä.

- Olen aina ajatellut sen niin, että ihmisellä on elämässään neljä vaihetta. On lapsuus, nuoruus, työelämä ja vanhuusjakso, kun jää eläkkeelle. Jokainen vaihe on arvokas ja erilainen ja pitäisi ottaa vastaan mielenkiinnolla.

Mieto uskoo, että terveysliikunnalla ja positiivisella ajattelulla ihmiset eläisivät terveempinä pitkään ja samalla säästettäisiin yhteiskunnan varoja. Omaa isäänsä hän kehuu positiivisuuden perikuvaksi. Sanomattakin selvää, että myös tämä ominaisuus näyttää periytyneen Miedon suvussa. Entä kun omakotitalo käy liian isoksi asua? Ovatko vanhuusvuosien asumisvaihtoehdot jo käyneet mielessä?

- Vielä ei ole tullut mietittyä omalta kohdalta, mutta Kurikkaan rakennetaan kyllä eriasteisia hoivakoteja, ja Kurikan vanhusneuvoston varajäsenenä olen näiden asioiden kanssa tekemisissä. Lisäksi kuulin, että Jalasjärvellä on vanhuksille tarkoitettu talo, jossa on vuokra-asuntojen lisäksi erilliset mukavat kerhohuoneet. Oikein itselläkin mieliala nousi, kun tästä kuulin. Yhteisöllisyys on tärkeää.

Mielestäni on lisäksi oikein ja tervettä, jos vanhukset laittavat säästönsä omaan hyvään elämään eikä pienestäkin yritetä jättää muille. Niin ne tuntuvat seuraavat sukupolvetkin ajattelevan, että ei meitä varten tarvitse roikottaa!

Viisi kysymystä

Mistä olet ylpeä?
Siitä, jotta elämän on mielestään klaarannut hyvin ja ottanut kanssaihmiset sellaisina, kuin ne ovat.

Mitä pelkäät?
En oikeastaan mitään.

Mitä kadut?
Elämän varrella on saattanut olla liukas sanomaan tai tekemään jotain, mistä on tullut väärinymmärretyksi.

Mistä haaveilet?
Haaveilen siitä, että yhdeksän päivän päästä pääsen eläkkeelle.

Ketä ihailet?
Aira Samulinia ja hänen iloisuuttaan. Olemme tunteneet 70-luvulta lähtien.

Naurua ja
laulua 25 vuotta
– teatteriharrastus tuo yhteen

Yksi asia, mikä säilyy läpi elämän, on yhdessä tekemisestä saatava ilo. Yksin ei välttämättä tule lähdettyä elokuviin tai ulos syömään, mutta olisi kuitenkin mukava päästä tapaamaan ihmisiä ja nauttimaan kulttuurista.

Vuosien kuluessa kynnys tällaiseen saattaa kasvaa. Juuri tämän takia Anelma Kykkänen, 75, osallistuu ikäihmisille järjestettäville teatterireissuille, joilla pääsee nauramaan sydämensä kyllyydestä, tutustumaan uusiin paikkakuntiin ja viettämään aikaa vanhojen ja uusien ystävien kanssa.

- Siitä on kuule jo yli 20 vuotta aikaa, varmaan jopa 25, kun tämä touhu alkoi, Anelma muistelee asetellessaan Muumi-mukit, kahvipannun ja ainakin kolmen sortin leivonnaiset mukanaan pöytään.

Aiheesta säteilevää hyväntuulisuutta ei voi olla huomaamatta. Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika minkä tahansa harrastuksen parissa, saatikka sellaisen, jota koordinoidaan itse ja omalla porukalla. Kahvittelun lomassa palaamme ajassa taaksepäin.

- Kampaajana toimiva ystäväni ja hänen eräällä keilahallilla työskentelevä ystävänsä ovat toiminnan takana. Teatterireissuilla kiertävä porukka on vuosien mittaan muodostunut heidän molempien asiakkaista ja näiden lähipiiristä. He selvittävät osallistujamäärän, varaavat liput ja seuraavat arvosteluita kehutuista näytelmistä. Ei tarvita kuin yksi tällainen hyvä idea, josta sana kiirii, Anelma toteaa hyväntuulisesti.

Anelma Kykkänen

Käytännön asiat hoituvat helposti

Äkkiseltään luulisi, että tällaisen toiminnan eteen täytyy nähdä paljon vaivaa. Anelma kuitenkin vakuuttaa, että retkien järjestäminen ei ole haastavaa ja sopivan porukan kokoaminen onnistuu vaikka oman taloyhtiön pihapiiristä.

- Teattereilla on usein yhteistyösopimuksia paikallisten ravintoloiden tai hotellienkin kanssa – riittää, kun yksi tarttuu puhelimeen ja soittaa. Myös matkailutoimistot järjestävät valmiita pakettiretkiä esimerkiksi eläkeläisille. Kimppatilausten liput tulevat halvemmaksi kuin jos yksin menisi. Meillä kustannukset ovat vaihdelleet 30–50 eurossa ja siihen ovat sisältyneet siis bussimatkat, teatterilippu ja väliajan kahvi- ja pullatarjoilu.

Suomessa toimii yli sata ammattiteatteria ja ensi-iltansa saakin vuosittain noin 300–400 esitystä. Valinnanvaraa ja kaupunkikohteita riittää moneen makuun.

Jo pelkät bussimatkat ovat kokemisen arvoisia

Kyseisiä teatteriretkiä järjestetään vaihteleva määrä vuodessa, nykyisin 1–2 tutun bussikuskin jäätyä eläkkeelle. Ydinporukka on pysynyt melko samana, vaikka toki uusiakin tuttavuuksia on matkan varrella tullut lisää. Jo ajomatkat itsessään ovat piristävää vaihtelua arkeen.

- Bussissa on aina aivan mahtava tunnelma. Puheensorina yltyy, kun tuttuja kapuaa pysäkeiltä kyytiin. Syömme yhdessä eväät ja keskustelemme seuraavista mahdollisista teatterikappaleista ja kohdekaupungeista – ja onpa matkalla joku joskus jopa laulanutkin, Anelma kuvailee tunnelmia ja kaataa Hemuli-mukiin lisää kahvia.

Eri näytelmien lisäksi vaihtelevuutta harrastukseen tuovat vieraat paikkakunnat. Porukka on ehtinyt vuosien saatossa koluta Suomea ristiin rastiin – ja vähän sen ulkopuoleltakin.

- Suomessa on paljon kivoja kaupunkeja, joissa olen retkien myötä päässyt käymään. Olemme nähneet paikallisteatteria mm. Jyväskylässä, Lahdessa, Sappeella, Hämeenlinnassa, Valkeakoskella, Helsingissä, Seinäjoella ja Tallinnassakin, Anelma listaa.

Yhteiset teatterireissut tarjoavat yhteisöllisyyden tuntua ja kannustavat täten muuhunkin omatoimiseen virikkeellisyyteen ja sosiaalisuuteen. Eikä tällaisten järjestäminen Anelman mukaan loppujen lopuksi ole kovan vaivan takana.

- Nykyään kaikki on tehty niin helpoksi: esityksiä on samanaikaisesti monesta eri genrestä tarjolla ja ryhmille annetaan kimppa-alennuksia. Eloisa-kotien väelle tällainen soveltuisi erinomaisesti siksi, että asuinkorttelissa on jo valmiiksi samanhenkisiä ja -ikäisiä ihmisiä ympärillä, hän kannustaa lopuksi.

”Yhteiset teatterireissut tarjoavat yhteisöllisyyden tuntua ja kannustavat muuhunkin omatoimiseen virikkeellisyyteen ja sosiaalisuuteen.”

Muistin ongelmiin tulee puuttua ajoissa

:: GERIATRIAN ERIKOISLÄÄKÄRI JYRKI RINTALA, TERVEYSTALO
Geriatrian erikoislääkäri JYRKI RINTALA Terveystalosta oli puhumassa Pohjola Rakennuksen Seniori-illassa muistiasioista.

- Hyvä kun muistitte kaikki tulla paikalle, Rintala aloittaa ja saa Kangasalan Pitkäjärven koululle saapuneen yleisön nauramaan.

- Vaikka puhunkin aiheesta usein huumorin varjolla, on aihe vakava. Vastaanotolleni tulevista potilaistani suurin osa tulee kysymään syytä juuri muistin heikkenemiseen.

Aivoille ei ole hyväksi olla yksin

Ikä sinällään on muistisairauden suurin yksittäinen riskitekijä. 90 ikävuoden saavuttaneilla joka kolmannella voidaan todeta muistisairaus, jos tehdään perusteelliset tutkimukset. 100-vuotiailla muistisairauden yleisyys on jo 70 prosentin luokkaa.

Riskitekijöiden listassa on itse asiassa vain kaksi tekijää, joihin ihminen ei itse voi vaikuttaa: ikä ja ApOE4-geenimuunnos, joka molemmilta vanhemmilta periytyessään lisää riskin sairastua muistisairauteen 10-kertaiseksi.

Muita riskitekijöitä ovat korkea hoitamaton verenpaine, sokeritauti, toistuvat päähän kohdistuneet kolhut, matala koulutustaso, vähäinen liikunta ja runsas alkoholin käyttö. Myös huonosti hoidetut hampaat ja vaikeat ientulehdukset lisäävät muistisairauden riskiä.

Vinkkilista siitä, miten muistisairauksia voi ehkäistä, onkin juonnettavissa mainituista riskitekijöistä. Liiku säännöllisesti, käytä alkoholia kohtuudella, hoida korkea verenpaine ja huonot hampaat kuntoon.

Jyrki Rintala

Myös aivotyöskentely on tärkeää

- Aivoja kannattaa todellakin käyttää ahkerasti. Esimerkiksi sudokut, ristisanatehtävät tai vaikka ATK-harrastuksen aloittaminen ovat eduksi. Aivot on plastinen kudos. Kun sinne tulee viestejä, hermosolut muodostavat uusia yhteyksiä ja verkostoja toistensa kanssa, Rintala muistuttaa.

Aktiivinen elämäntapa myös sosiaalisen kanssakäymisen muodossa on hyväksi muistille.

- Ei kannata niin sanotusti ”mökkihöperöityä” eli passivoitua sohvan ja TV:n ääreen. Osallistuminen, sosiaalinen kanssakäyminen ja kaiken mielenkiintoisen harrastaminen on aivoille ja muistille hyväksi.

Alkoholi yhä useammin syyllinen

Elintapoja tarkasteltaessa katse kääntyy yhä useammin alkoholiin, koska joskus muistisairauden taustalla voi olla myös krooninen alkoholinkäyttö. Valitettavasti eläkeikäisten keskuudessa alkoholiriippuvuudesta johtuva muistisairaus ei ole enää kovin harvinaista.

- Vastaanotollani seniorit kysyvät usein, että saako edes sen yhden ”napanderin” ottaa iltaisin esimerkiksi unilääkkeenä. Mielestäni yksi pieni lasillinen ei haittaa, mutta jos henkilöllä on alttius alkoholiriippuvuuteen tai piilevä uniapnea, suosittelen jättämään sen yhdenkin ”yömyssyannoksen” väliin.

Korkea verenpaine on toinen asia, jonka kanssa tulee olla tarkkana.

- Vastaanotolleni tulee aivan liikaa senioreita, joilla erityisesti systolinen yläverenpaine on koholla. Jos systolinen verenpaine eli yläpaine on kotona mitattuna toistuvasti yli 160mmHg, siihen tulee aktiivisesti puuttua, Rintala antaa ohjeeksi. Milloin on syytä hakeutua vastaanotolle muistiongelman vuoksi? Omaa muistisairautta on usein hankala huomata. Ensimmäinen viesti tuleekin yleensä läheisiltä, jotka ovat huomanneet muutoksen henkilön lähimuistissa tai käytöksessä. Muistisairas henkilö voi olla ärtynyt, vetäytyvä tai puhua outoja.

Milloin sitten on syytä huolestua ja hakeutua vastaanotolle?

- Ensinnäkin: mieluummin aiemmin kuin myöhemmin. Liian monen kohdalla olisin suositellut tulemaan vastaanotolle heti ensimmäisten muistiongelmien ilmaannuttua, yleensä 2–3 vuotta sitten. Tutkimukseen on helppo tulla ja sairaanhoitajilla on valmiudet tehdä tarvittavat muistitestit. Ei siis välttämättä tarvitse alkuvaiheessa mennä edes lääkärin puheille.

Rintala antaa myös muutamia käytännön esimerkkejä tilanteen vakavuuden arvioimiseksi.

- Asiaan on syytä puuttua, jos ei muista juuri kerrottuja tai tapahtuneita asioita, toistelee asioita tai kysyy toistuvasti samaa, jos tavarat ovat jatkuvasti kadoksissa tai ”varastettuja”.

- Myös se, että arkipäivän esineiden käyttö ei onnistu, kertoo usein muistisairaudesta. Vastaanotolleni tuli esimerkiksi tytär isänsä kanssa, ja tytär kertoi ettei isä ollut oppinut käyttämään juuri asennettua uutta suihkua.

- Vastaanotolle kannattaa aina lähteä yhdessä läheisen henkilön kanssa. Muistisairaudesta epäillyn lisäksi lääkärit monesti mielellään jututtavat saattajaa, jolta usein saadaan se oikea, totuudenmukainen tieto.

Apua löytyy myös Muistiliitosta sekä paikallisyhdistyksistä, joihin liittymistä Rintala suosittelee lämpimästi.

Muistisairaudet Suomessa:

  • Lähes 130 000 muistisairasta ihmistä
  • 85 000 vähintään keskivaikeassa muistisairauden vaiheessa olevaa
  • 13 000 uutta sairastunutta vuosittain eli noin 36 ihmistä päivässä
  • 7 000–10 000 työikäisistä muistisairasta
  • Muistisairauksien hoidon kokonaiskustannukset yhteiskunnallisesti lähes miljardi euroa eli noin 10 000 euroa / sairastunut

Muistiliitto ry
Muistiliitto ry on vuonna 1988 perustettu potilas- ja omaisjärjestö. Muistiliitto toimii sääntöjensä mukaisesti muistisairaiden ihmisten sekä heidän läheistensä kansanterveys-, potilas- ja edunvalvontajärjestönä. Liiton tarkoituksena on edistää tämän kohderyhmän elämänlaadun ja hyvinvoinnin yleisiä edellytyksiä.

Pysytään liikkeessä – keinolla millä hyvänsä!

:: FYSIOTERAPEUTTI-TUTKIJA MARJO RINNE

Ikääntymisen myötä monet fysiologiset muutokset kuten tasapainon ja lihasvoiman heikkeneminen ovat väistämättömiä. Liikunta vaikuttaa näihin kaikkiin ehkäisevästi. Fysioterapeutti-tutkija MARJO RINNE Tampereen UKK-instituutista peräänkuuluttaa liikkumisen säännöllisyyttä.

- Aiemmista mukaviksi koetuista lajeista on helppo jatkaa. Ikäihmisillä esiintyvät erilaiset rajoitukset täytyy tietysti huomioida, mutta oleellista on olla lopettamatta liikuntaa kokonaan, Rinne kannustaa.

Mitä monipuolisempaa tekeminen on, sen parempi. Nivelille erinomainen vesijumppa, tasapainoa ja koordinaatiokykyä parantava musiikkiliikunta, pyöräily, kävely ja talvisuosikki hiihto ovat esimerkkejä lajeista, joiden harrastamiseen on miltei kaikkialla mahdollisuudet.

- Tapaturmatutkimuksista on vahvaa näyttöä, että juuri liikunnan monipuolisuus vaikuttaa kuntoutuksissa positiivisella tavalla.

Rinne rohkaisee ikäihmisiä myös rohkeasti kuntosalille. Kuntosaliohjaajalta voi kysyä apua erilaisten laitteiden kanssa. Esimerkiksi kahvakuulalla saa helposti tehokkuutta omaan harjoitteluun.

Liikunnan voi tuoda osaksi arkiaktiivisuutta hyvinkin jouhevasti.

- Esimerkiksi päivittäinen porraskävely, edes yhden kerrosvälin verran, on hyväksi hengityselimille, alaraajojen lihaksille ja kestävyyskunnolle. Liikunta edistää myös hermoston toimintaa, joten samalla aivotkin jumppaavat!

Marjo Rinne

Satumaisia siveltimen-
vetoja

Pikku piristykseksi aloitetusta harrastuksesta saattaa tulla into-himo, joka vie mennessään paljon pidemmälle kuin alun perin on ajateltukaan. Kangasalalainen posliinitaiteilija Vuokko Nurminen on viihtynyt värien virtauksissa jo yli 40 vuoden ajan.

Lienevätkö kädentaidot ja maalausaiheiden laakea kirjo kummunneet eteläpohjalaisesta syntyperästä, mutta yhtä kaikki Vuokko on valmistanut jo yli 900 esinettä kaunistamaan niin arkea kuin juhlaa, kotona ja kauempanakin. Pohjolan Eloisa kävi kylässä.

Satumaiset siveltimenvedot

Oliko taiteen tie hetken oivallus vai harkittu askel?

- Mielenkiintoa piirtämiseen ja kaiken tyyppiseen kuvalliseen ilmaisuun minulla on aina ollut, kuvia tuppasi syntymään jos mihinkin vihkoon tai paperinkulmaan vaikka tuvan kahvipöydässä istuessa, Vuokko kertoilee.

- Maalauksen aloitin vuonna 1968 Kan-gasala-Opiston ryhmässä ja täysin alasta tietämättömänä. Jo alusta asti oli selvää, että ”se oma juttu” oli löytynyt. Lisäksi maalaaminen on avara ikkuna kotikuvioista ulospäin: uusien ystävyyksien lisäksi harrastus vie maailmalle ja tuo iloa muillekin.

Onko maalauskerho välttämätön vai pärjääkö yksin?

- Kyllä ainakin alkuvaiheessa ryhmässä saa paljon keskeistä tietoa ja opastusta perustekniikasta, tarvikkeista sekä materiaaleista. Esimerkiksi oma 10 hengen ryhmämme kokoontuu kerran viikossa, loppu on omatoimista maalausta siihen tahtiin kuin aikaa ja intoa on. Eikä kerhotoiminta pelkkää maalaamista ole. Ryhmää yhdistävät myös harrastuksen myönteiset lieveilmiöt; yhteiset teatteriretket, kotimaan näyttelymatkat ja kulttuurikohteet ja sitten sokerina pohjalla pidemmät reissut. Niitä olemme tehneet mm. Pariisiin, Lontooseen, Budapestiin, ja Pietariin, huippuluokan museo- ja taideaarteistoihin tutustuen, Vuokko valottaa kerhon toimintaa ollen myös pitkäaikaisin jäsen ryhmässään.

Mitä maalaat mieluiten?

- Työn aiheen määrää pitkälti esineen muoto ja käyttötarkoitus. Lempiaiheitani ovat linnut ja varsinkin pöllöt – mistä sitten johtuukaan - sekä hedelmät, kukat, kissat ja omana erityisenä alueenaan muoto-kuvat, jotka ovat haastavia, mutta myös palkitsevia. Teemat elävät niin tauluissa, koruissa, lautasissa, vaaseissa, mukeissa kuin vaikkapa kynttilänjaloissa ja puhtaissa keittiön käyttötarvikkeissa. Erilaisia aihioita on saatavilla satamäärin, vaikka jotkut maalaajat saattavat keskittyä esimerkiksi vain lautasiin.

Entä harrastuksen varjopuolet?

- No huonoja puolia maalaamisesta on vaikea löytää, varsinkin kun värejä ja ohenteita saa nykyään myös vesiliukoisina, jolloin esimerkiksi astma ei estä harrastamista. Tosin tekeminen ei ole ilmaista, valkoposliini on melko tyyristä ja etenkin kultavärit kustantavat, nehän ovat aitoa, täyttä tavaraa.

Mikä maalaamisessa on kiehtovinta?

- Kaikki luova toimintahan on erittäin kutkuttavaa jo alusta alkaen, joten aivosolut pysyvät liikkeellä. Varmasti korvaamattomin on se tunne, kun vaativa työ valmistuu ja löytää paikkansa. Tietenkin vapaus miellyttää, koska säännöllisiä ovat vain viikoittaiset tunnit, eikä mitään pakkopullaa tarvitse syödä. Mielensä mukaan voi sitten täyttää tyhjiä kohtia sekä kalenterissa että hyllyissäkin, Vuokko naurahtaa.

Vuokko Nurmisen työhuoneessa syntyy koristeiden ja taulujen lisäksi aivan arkisia käyttöesineitä ja astiastoja aina täydellisiin 12 hengelle kattauksiin asti, samoin takuulla persoonallisia lahjoja läheisille. Itse maalatun esineen ainoa käyttörajoitus on konepesu.

Tutkimus: Seniorit arvostavat yhteisöllistä asumista

Terveyspuistot Konsultointi toteutti Pohjola Rakennukselle viime syksynä mielipidekyselyn senioriasumisesta. Kysely osoittaa, että Pirkanmaalla senioriväki arvostaa eläkepäivien asumisessa yhteisöllisyyttä.

Ominaisuudet kuten taloyhtiön yhteinen kerhotila tai kahvila kiilasivat kärkeen kysyttäessä, mitä tekijöitä omassa kerrostalossa tulisi olla. Sen sijaan esimerkiksi autopaikkaa ei valinnut tärkeäksi yksikään vastaajista ja omaa saunaakin edellytti vain noin puolet vastanneista.

- Yhteisöllisyys lisää turvallisuuden tunnetta ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. On mukava kuulla, että seniorit arvostavat ja edellyttävät näitä ominaisuuksia, hankekehityspäällikkö Henna Korpiluoto Pohjola Rakennuksesta kommentoi.

- Tulos on positiivinen jo siihen nähden, että senioriasumisen Eloisa-konseptiimme kuuluu jo nyt oleellisena osana taloyhtiöiden yhteiset kerhotilat. Olemme siis valinneet oikean suunnan, Toukoniemi jatkaa.

Tutkimus: Seniorit arvostavat yhteisöllistä asumista

Asumisen vaihtoehtoja haetaan hyvissä ajoin

Kysely lähetettiin 4099 pirkanmaalaiselle seniorille, joista 15 % vastasi. Vastaajat olivat iältään 50–79-vuotiaita, joista suurin osa kuului 65–69 vuoden ikähaarukkaan. Vaikka vastausprosentti jäi pienehköksi, voidaan tuloksia pitää varovaisesti yleistettävinä ja ainakin suuntaa-antavina.

Kyselystä käy ilmi, että asumisvaihtoehtoja mietitään hyvissä ajoin: suurin osa näki muuton ajankohtaiseksi vasta parin vuoden päästä tai sen jälkeen, mutta yli 80 % halusi jo nyt lisätietoja Eloisa-asunnoista.

- Eloisa-asumisessa on huomioitu turvallisuus, esteettömyys ja palveluiden läheisyys. Kohteet mahdollistavat itsenäisen mutta samalla yhteisöllisen asumisen. Nykyiset Eloisa-asukkaat ovatkin ottaneet yhteiset kerhotilat aktiivisesti käyttöön. Tiloissa on pidetty asukkaiden kahvi- ja harrastehetkiä ja vietetty synttäreitä, Toukoniemi kertoo.

Kyselyyn vastanneista suurin osa asuu tällä hetkellä omakotitalossa, mutta näkee talon liian suuren koon, pihatyöt ja liikuntaesteet haasteeksi tulevia vuosia ajatellen. Seuraavaa muuttoa harkittaessa moni haluaa varmistaa, että tuleva asunto palvelee elämän loppuvuodet tai ainakin mahdollisimman pitkään.

Oman elämäsi
koti.